Kansantaloudellisesti arveluttaa. Opinnot ovat loppusuoralla, pitäisikö sittenkin mennä töihin? Työhistoriani on vaatimaton ja rikkonainen. Toisen lapseni syntymän jälkeen innostuin niin itseni kehittämisestä, että luulin synnyttäneeni perheen kuopuksen. Olin kulmakarvojani myöten täynnä kotiäidin elämää ja sitä hyödyttömyyden tunnetta, jota yhteiskunnalta saa osakseen kun ei ole työssäkäyvä tehokas ihminen. Kun sitä ikääkään ei vielä ole ihan mahdottomasti.

Myös itsellä olisi halua työmarkkinoille. Halua näyttää, mihin minusta on. Jos ei muille, niin ainakin itselleen. En ole se luuseri hyödytön yhteiskunnan tuella elävä kotiäiti, joksi te minua luulette! Olen menestynyt opinnoissani paremmin kuin moni paremmalta pohjalta ponnistava, ja haluaisin että voisin sen myös osoittaa.

Ja kuitenkin, kolmannen lapsen haluan joka tapauksessa. Onko sekään reilua, että menee töihin vain jäädäkseen hetken kuluttua äitiyslomalle? Tai edes kannattavaa? Entä opiskelu mammaloman / hoitovapaan aikana? Viimeisen pari vuotta se on toiminut hyvin. Vieläkö kolmannen kanssa jaksaisi? Kelpaisinko muutaman vuoden kuluttua työmarkkinoille, kohtuullisesti koulutettuna mutta vailla kunnon työkokemusta? Naisen elämä on kohtuullisen monimutkaista.